x !
Arkistoitu opetusohjelma 2016–2017
Selaat vanhentunutta opetusohjelmaa. Voimassa olevan opetusohjelman löydät täältä.
FILA3 Semiotiikan klassikoiden peruskäsitteet 3–5 op
Myös avoimen yliopisto-opetuksen opiskelijoille
Periodit
I Periodi II Periodi III Periodi IV Periodi
Opetuskieli
suomi
Tyyppi
Aineopinnot
Suoritettavien opintojaksojen kuvaukset opinto-oppaissa
Filosofian tutkinto-ohjelma
Filosofia
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö

Yleiskuvaus

24 t luentoja ja osin seminaaria sekä lisälukemistoa, 3-5 op

Korvaa filosofian aine- tai syventäviä opintoja opintojaksoista FILS1 ja FILA3.

Esitiedoiksi suositellaan filosofian perusopintoja eikä aineopintojen jaksoista FILA2 (1900-luvun filosofia) ja FILA5 (filosofinen logiikka) liene ainakaan haittaa.

Yleiskuvaus: Semiotiikka on yksi 1900-luvun suurista ihmistieteellisistä yleisteorioista, jonka käsitteitä on käytetty laajalti eri tieteissä (erit. kielitiede, logiikka, yhteiskuntatieteet, psykologia, taiteen- ja kulttuurin tutkimus ja metafysiikka). Modernin semiotiikan perustajina voidaan pitää Charles S. Peirceä (1839-1914) ja Ferdinand de Saussurea (1857-1913), mutta heidän kovin eri perustoilta johdettuja ja eri asioita tavoittelevia semioottisia käsitteitään on usein käytetty varsin kevytmielisesti niitä sovellettaessa.

Kurssin tavoitteena on tutustuttaa osallistujat erityisesti Peircen ja Saussuren semioottisiin peruskäsitteistöihin, joiden lähtökohtien, rajoitusten ja sovellusalojen ymmärtäminen (ja erottaminen toisistaan) on oleellista semioottisen terminologian käytön tai soveltamisen kannalta. Päähuomio on käsitteenmuodostuksessa, argumentaatiossa ja metodologisissa valinnoissa – miten (ja mistä) Peirce ja Saussure johtavat peruskäsitteensä ja niiden elementit ja mitä tästä seuraa niiden sisällölle ja sovellettavuudelle eri tieteissä. Kulttuurin ja taiteen tutkimusta ei käsitellä. Taustaksi käsitellään hieman Kantia sekä 1900-luvun analyyttisen kielelifilosofian ja logiikan intensio-ekstensio –erottelua (mm. Frege, Carnap, Quine, Hintikka). Jos ehditään, tarkastellaan myös uudempia semiotiikalle nykyään keskeisiä käsitteitä: Jakob von Uexküllin (1864-1944) biosemiotiikkaa (Bedeutungslehre), Göran Sonessonin (1951-) kognitiivista semiotiikkaa (Husserlin fenomenologialle pohjaava merkki- ja merkityskäsitys) sekä Jacques Derridan (1930-2004) grammatologian käsityksiä ”kirjoituksen” ensisijaisuudesta ja ”erojen leikistä”, joissa Derrida kombinoi ja dekonstuoi juuri Peirceltä, Saussurelta ja Husserlilta peräisin olevia semioottisia ideoita ja perspektiivejä.

Kurssin kulku: Perjantaisin 3 t luentoja ja mahdollisesti seminaaria, ensimmäistä kertaa lukuunottamatta joka kerralle luettavaa (jaetaan Moodlessa).

Tutkinto-opiskelijoiden ilmoittautuminen

Ilmoittautuminen Nettiopsussa on päättynyt

Opettajat

Tommi Vehkavaara, Vastaava opettaja
Tommi.Vehkavaara[ät]uta.fi

Opetus

17.3.2017 – 19.5.2017
Luento-opetus 24 tuntia
Pe 17.3.2017 - 12.5.2017 viikoittain klo 9.30-12, Pinni B3107
Poikkeukset:
24.3.2017 klo 9.30 –12 , Päätalo D14
21.4.2017 , Luento peruttu
12.5.2017 klo 8.30 –12 , 4 tunnin luento - aikaisempi aamu!
Tentti
Pe 19.5.2017 klo 10-12, Pinni B3109, Huom. paikka!

Arviointi

Numerolla 1-5.

Lisätiedot

Kirjallisuutta:

John Deely: Basics of Semiotics (1990)

Jacques Derrida: Of Grammatology (1967)

Immanuel Kant: Puhtaan järjen kritiikki (2013, 1781/87)

Winfried Nöth: Handbook of Semiotics (1995)

Charles S. Peirce: Essential Peirce, vol. 2 (1998, 1893-1913)

Ferdinand de Saussure: Yleisen kielitieteen kurssi (2015, 1916)

Thomas A. Sebeok: Signs (1994)

Tom L. Short: Peirce’s theory of signs (2007)

Göran Sonesson: Pictorial concepts (1988)

Frederik Stjernfelt: Diagrammatology (2007)

Frederik Stjernfelt: Natural Propositions (2014)

Jakob von Uexküll: Theory of meaning (Bedeutungslehre, 1940, 1982)